Viineja ja pihveja

Taipaleemme viimeinen viikko on nyt alkanut. Eilen illalla sanoimme kaihoisin mielin hyvasti - eikun nakemiin - mahtaville Andeille ja tanaan aamulla saavuimme viimeiseen kohteeseemme Buenos Airesiin.

Santiagon jalkeen ensimmainen pysahdyspaikkamme Argentiinassa oli siis Mendoza, jonne matka kavi yli Andien lahes Aconcaguaa hipoen. Mendozassa ja sen ymparistossa majailee noin 800 000 asukasta, mutta silti kaupunki oli varjoisine ja leveine jalkakaytavineen todellinen rauhallisuuden tyyssija. Majapaikaksemme satuimme loytamaan mukavan ja halvan perhemajoituksen. Talon emanta Marta otti meidat hoiviinsa kuin omat lapsensa ja pyykkasi vaatteemme ja soitteli ympari kaupunkia hoidellen asioitamme. Lisaksi yhtena iltana Marta tyttarineen laittoi meille kunnon pihviaterian, koska naytimme kuulemma nalkaisilta, eika suostunut edes ottamaan korvausta vastaan.

Meidan lisaksemme talossa majaili myos kaksi santiagolaisrouvaa, joiden kanssa illat sujuivat rattoisasti rupatellen. Naytimme heille myos muutamia kuvia koti-Suomesta, eika sille paivittelylle ja ihastelulle meinannut tulla loppua, kun rouvien silmiin eraasta kuvasta osui kultakutrinen pikku Oona. Myos Lauri sai osakseen ihailua (Veri pjuutiful man!). Tositarina! :)

Mendozan alue tuottaa 70 % Argentiinan viineista, joten ohjelmaamme luonnollisesti kuului vierailu laheisille viinitiloille. Opastetun kierroksen ja valtavien viinitynnyreiden tuijottamisen jalkeen olimmekin valmiita haistelemaan ja maistelemaan viineja kuin ammattilaiset ikaan. No, sen verran olimme kuitenkin amatooreja, etta nielaisimme.

Viimeiseksi paivaksi Mendozassa jarjestimme pitkan harkinnan jalkeen riippuliitoa. Aikaisen heratyksen jalkeen Antonio Banderasin kaksoisolento Alejandro saapui noutamaan meidat jeeppinsa kanssa ja huristimme laheiselle vuorelle, jonka laelta hienoista maisemista oli tarkoitus yksi kerrallaan liitaa (Alejandron kanssa tietenkin) alas reilun 600 metrin korkeusero. Ensimmaiseksi hyppasi nainen mukana olleesta toisesta pariskunnasta. Taman jalkeen alkoi hiukan tihuttaa ja tuulla ja hetken naytti silta, etta Saijankin hyppy peruuntuisi. Hetkisen odottelun jalkeen sopiva rako kuitenkin loytyi ja liito meni hienosti. Heti taman jalkeen sade kuitenkin yltyi ja kahden jaljella olevan hyppaajan, mina mukaan lukien, pettymykseksi suuntasimme takaisin kaupunkiin. Alejandro lupasi viela soittaa, jos olosuhteet paranisivat, mutta miekkosesta ei enaa kuulunut mitaan, vaikka sade loppuikin jo melko aikaisin iltapaivalla. Pikkuisen harmitti! Kyseessa muuten oli ensimmainen sadepaiva Mendozassa lahes kolmeen kuukauteen... No tietty hyva, etta edes toinen meista paasi kokemaan sen.

Jaljella olevat kuusi paivaa vietamme siis taalla Buenos Airesissa, joka taitaakin olla suurin kaupunki missa olemme kumpikaan koskaan olleet. Majapaikan loysimme jo tangokaupunginosa San Telmosta. Suunnitelmiin kuuluu ainakin paamaaratonta hortoilua kaupungilla, ostosten tekoa, pihveja ja tangoa. Harmi vain, etta olemme juuri nyt jalkapallokausien valissa. Boca Juniorsin ja River Platen valisen paikalliskamppailun nakeminen olisi varmasti ollut jotain ihan muuta...