Karhunpoika sairastaa

Jep. Iski tosiaan lievan vatsataudin paalle. Osasinkin sita oikeastaan jossain vaiheessa odottaa. Onneksi ei ole tarvinnut kauheasti juosta vessassa, mutta voimat on poissa ja kuumekin tosiaan nousi. Toivottavasti menee pian ohi.

Bussimatkan aikana nukuin ehka kolme tuntia. Sen sijaan tuli katseltua maisemia. Yollakin jostain tuli sen verran valoa, etta pystyi ihailemaan Oceano Pacificoa. Vahan oli huuli pyoreana, kun bussi mutkitteli rantavuorien reunoja pitkin, ja metrin paassa bussin renkaista alkoi ehka sadan metrin pudotus tyrskyihin.

Viimeiset kuusi tuntia matkasta suuntasimme sisamaahan pain, jossa nakymat olivat kuin kuusta.