Merileijonat

Paastyamme Chileen vietimme siis ensimmaisen vuorokauden San Pedro de Atacamassa, joka on talla hetkella SE paikka reppumatkailijoille koko Chilessa. Pieni kylaressukka oli turboahdettu tayteen trendikkaita ravintoloita ja matkatoimistoja, jotka tarjosivat erilaisia reissuja kylaa ymparoivan autiomaan ihmeita ihastelemaan. Muistan muuten pienena lukeneeni sen yhden panimon ennatyskirjasta, etta Atacaman autiomaassa on paikkoja, jossa ei ole koskaan (seuranta-aikana) satanut. Omien empiiristen tutkimustemme perusteella pidamme tata hyvinkin mahdollisena.

San Pedrosta matka jatkui lahes kolmen viikon tauon jalkeen Tyynenmeren rannikolle Antofagastaan, jota kuvataan Lonely Planetissamme muun muassa sanoin "more trouble than it´s worth". Olemme aivan eri mielta. Kaupungissa oli kaikkea mita tarvitsimmekin: halpa majoitus (5 e/nena/yo), mukavia katuja ja hiekkaranta 10 minuutin bussimatkan paassa keskuksesta. Muita ulkomaisia turisteja emme sitten koko kahden paivan aikana juurikaan nahneet. Tieda sitten onko LP:n sanoilla vaikutusta, mutta jokin saa lansimaiset turistit karttamaan paikkaa. Rannallakin tunsin olevani valkoisin mies kilometrien sateella. Kyllahan huomio on mukavaa, mutta aina tuijottavia silmia ei jaksaisi.

Antofagastasta matkamme jatkui kohti etelaa ja ohuempia otsonikerroksia. Kaksitoista tuntia yon yli bussissa toi meidat La Serenaan, jossa talla hetkella majailemme. Eilinen kului mukavasti kaupunkia mittaillessa ja onnistuimme lisaksi tutustumaan kahteen amerikkalaismormonilahetyssaarnaajapoikaan. Mukavia jamppoja. Jossain niiden kaikkien "that´s excellent!"ien ja "awesome!"ien valissa toinen heista onnistui kertomaan olleensa ensin Venezuelassa, mutta sielta oli pitanyt poistua, silla "the government hates North Americans". Heh joo saapas nahda kuinka kauan CIA antaa Chavezin kekkaloida. Boliviassa ollessamme naimme muuten vastavalitun presidentin Evo Moralesin esiintyvan telkkarissa Chavezin kanssa. Mielenkiintoista. Taytyy varmaan taas tilata Hesari, etta saa tietaa mita taallapain jatkossa tapahtuu.

Tanaan olimme sitten paivan retkella vahan matkan paassa sijaitsevassa Parque Nacional Pingüino de Humboldtissa. Veneajelun aikana naimme delfiineja, merileijonia, pelikaaneja ja tietysti pikkuisia pingviineja. Kaikkein hauskimpia olivat merileijonat, jotka loikoilivat kallioilla, huutelivat toisilleen ja valilla sukelsivat mereen aivan kuten luontodokumenteista on oppinut. Etukateen olimme hieman pelanneet, etta edesauttaisimme luontoepaystavallista matkailua porraamalla moottoriveneella luonnonsuojelualueella. Suurin osa elukoista ei kuitenkaan korvaansa lotkauttanut meidan saapuessa paikalle, joten ainakin toivomme, ettei vierailustamme ollut haittaa.

Huomenna ohjelmassa on paivalla loikoilua La Serenan rannalla ja illalla kapuaminen bussiin. Sen pitaisi vieda meidat viela etelammaksi Valparaisoon, joka onkin jo aivan paakaupunki Santiagon lahella.